F1 Ladies

Erja Häkkinen aikoo palata töihin
--------------------------------------------------------------------------------

teksti Raila Kinnunen
kuvat Kari Kaipainen Julkaistu 25. tammikuuta 2006 Kun Mika Häkkinen ajoi Hämeenlinnassa talvirallia, Erja puheli lapsistaan Hugosta ja Ainasta, elämästä, arvoista, Suomesta, Monacosta sekä ruhtinaista. Mika ehti huikata, että tulevaisuuden suunnitelmat ovat valmiina.
Entä lähteekö Hugo Häkkinen Nico Rosbergin viitoittamalle tielle?

Pikkupakkasessa on pari fanittamista vaimentavaa tekijää. Tumppuaplodit kuuluvat vaisuina, ja nimmarinpyytäjän kuulakärkikynä tekee tenän.

Tästä saadaan todisteita ensin illan pimeydessä Hämeenlinnan torilla ja sitten seuraavan päivän kevätauringossa Vanajanlinnan pihalla, kun Vanajanlinnan Rallin tähdet ovat ihailijoidensa piirittäminä. Kovimmat starat ovat ilman muuta talviralleihin hurahtaneet formulasankarit Mika Häkkinen ja Mika Salo.

Erja Häkkinen suhtautuu pikkutyttöjen nimmaripyyntöihin äidillisen mutkattomasti: totta kai ja mikä ettei – pannaanko tähän myös sinun nimesi?

Mika Häkkinen kiusoittelee pikkutyttöjä ilkikurisesti. On miettivinään, viitsiikö nimmarin väsätä, ja toteaa järkkymättömän Iisan napituksen edessä, että skarppi tyttö.

Häkkisistä näkyy lasten käsittelyn rutiini. Hugo Häkkisellä on ikää viisi vuotta, Ainalla kahdeksan kuukautta. Jälkikasvu ei ole isän rallikokeilua todistamassa. Hugon lyhyt joululoma päättyi vuoden vaihteeseen, ja poika on takaisin koulussaan Monacossa, Aina lastenhoitajan huomassa.

Ero on vasta muutaman päivän pituinen, joten se tuskin värjää Erjan onnellisen ylpeää tarinointia lapsistaan.

– Aina on ihmeen helppo, iloinen lapsi. Jokeltelee, laulelee, nauraa, nukkuu hyvin, syö hyvin, kasvaa hyvin ja on aina hyvällä tuulella. Ei Hugokaan hankala ollut, mutta Aina taitaa olla poikkeuksellisen helppo, äiti tuumaa.

Tyttären konttausharjoitukset ovat mittarimatoryöminnän vaiheessa, ja äiti arvelee, että tyttö lähtee suoraan kävelemään. Pyrky pystyasentoon on niin kiivasta.

– En aiemmin ajatellut tyttöjen ja poikien välisiä eroja, mutta nyt äitinä rupeaa katsomaan: taitaa niitä olla. Aina on rauhallinen, Hugo äkkinäisempi; liikkeet ovat nopeita – pojat ovat sellaisia. En toisaalta usko nukke- ja autojakoihin, vaan siihen, että kukin lapsi tekee luonteensa mukaan.

– Hugo on rohkea ja liikkuvainen. Emme ole ylisuojelevia vanhempia, enkä kiirehdi heti katsomaan, mitä lapsi viereisessä huoneessa puuhaa. Lapsi löytää rajat helpommin niin, että saa tehdä ja mennä. Olen sallivainen ja uskon, ettei pidä varjella liikaa. Jos liikaa suojelee, lapsi ei opi itseluottamusta, Erja miettii.

Hugo on sen verran iso poika jo, että persoona ja luonne näkyvät. Erja puhuu pojasta hauskasti, läheisesti ja huomioita tehneenä. Hugo taitaa olla äidin poika, ja Aina puolestaan on kietaissut isin pikkurillinsä ympärille.

Kaikkea ei voi saada
Joko teillä ollaan arvojen opettamisen vaiheessa – esimerkiksi, että kaikkea ei voi saada?

– Ollaan, ollaan, näistä puhutaan useinkin. Kun Hugo näkee tv-mainoksessa lelun, tulee heti, että äiti, ostetaan toi! Siihen vastataan, että kaikkea ei voi saada, asioita pitää ansaita ja odottaa.

– On tärkeää, että raja pistetään varhain. Pian se on liian myöhäistä. Lapsen maailmassa ajatus kulkee niin, että tuo on kiva, mä haluan sen, ostetaan! Mä haluan riittää perusteluksi. Hugo on siitä kiva, että uskoo mitä sanotaan.

Erja kertoo äskettäisestä kauppareissusta. Auttavainen Hugo työnteli ostoskärryjä, otti hyllystä karkin ja kysyi, ostetaanko. Äiti sanoi, että ei nyt, karkkipäivä on vasta lauantaina, laita takaisin hyllyyn. Hugo laittoi. Vieressä ollut vanhempi naishenkilö pysähtyi: ”Anteeksi, mutta mitä kieltä te puhutte ja miten saitte pojan pistämään karkin takaisin hyllyyn, eikä tämä heittäytynyt banaaniksi lattialle huutamaan?”

– Hugolla ei vielä ole ollut uhmakautta kirkumisineen. Tosin joskus se on sitä mieltä, että tietää asiat kyllä äitiä paremmin, Erja nauraa.

Suomi vai Monaco?
Erja Häkkinen eli 35 vuotta itsellisenä naisena ennen Mikaan tutustumistaan, paiskoi paljon töitä ja on ollut töissä formulamiljonäärin vaimonakin. Joko alkaa olla sellainen kutina, että pitäisi palata töihin?

– Suoraan kysymykseen suora vastaus: alkaa. Minulla oli sellainen olo jo, ennen kuin Aina tuli ja perheeseen saatiin tämä ihana tyttö. Ihminen tarvitsee oman ruutunsa.

Erjalla on muutama projekti viritteillä.

– Niiden toteutumistahti ei ole minusta kiinni. Olisin valmis aloittamaan milloin vain, Erja sanoo.

Tällä viikolla hän toimii Helsingin matkailumessuilla alan laatupalkinnon jakajana.

– Siis vähän sitä omaa ruutua! hän hihkaisee.

Lyhyt yhteinen aikuisten lomakin on tuntunut kivalta.

– Joulu meni lasten ehdoilla. Annettiin lastenhoitajalle lomaa, tultiin Suomeen. Lomailtiin lasten kanssa lumella ja jäällä. Talo on samanikäisiä serkuksia täynnä. Hugolle tekee hyvää päästä puhumaan suomea ikäkavereidensa kanssa.

Loma Suomessa – entä asuminen Suomessa?

– Tuskin ainakaan vielä. Haluaisin, että Hugo ja Aina saisivat viettää lapsuuden niin, etteivät he tiedä, miten kuuluisan isän nimi vaikuttaa. Monacossa hyvin monen lapsen taustassa on jotain erityistä. Kansainvälisessä koulussa kaikkia puhutellaan vain etunimillä, lapsia ja opettajia – sukunimiä ei ole.

– Suomessa voisi olla vaikeampaa käydä koulua. Lapset ovat aika julmia. Jälkikasvu voisi päätyä silmätikuksi ja koulukiusatuksi. Toisaalta sellainen voisi opettaa vahvaksi, Erja miettii.

– Suomeen on ihana tulla lomalla. Haluamme, että lapset kokevat ja näkevät Suomen ja että heissä on suomalaisuus. Se on tärkeää. Tärkeää on myös vapaus ja mahdollisuus saada olla oma itsensä, ja se ehkä toteutuu paremmin Monacossa.

Hugo aloitti koulun nelivuotiaana. Aina on laitettu suositun koulun listoille aloittamaan kolmivuotiaana vuonna 2008.

– Sakkoja tulee, jos on koulusta poissa yli 20 päivää. Siellä on lukujärjestys ja oikeaa opetusta, laskentoa, aakkosten ja kellonaikojen opetusta, oman nimen kirjoittamisen treenejä, Erja selostaa.

Mika Häkkinen on maailman tunnetuin suomalainen. Millaista on superjulkkiksen ja hänen perheensä oleskelu Suomessa?

– Rauhaisaa. Suomalaisista sanotaan, että täällä ollaan ujoja eikä puhuta. Minun kokemukseni mukaan on toisin. Suomalaiset lähestyvät ystävällisesti, tervehtivät ja puhuvat. Koskaan en ole kohdannut mitään pelottavaa tai negatiivista. Ihmiset katsovat, tunnistavat ja reagoivat siihen tunnistamiseen. Siinä kaikki.

– Ei se ole ongelma, jollei siitä sellaista tee. Se on omasta asenteesta kiinni.

Reservaatti ja linna
Monaco on muutaman neliökilometrin maapala, maailman suojelluin paikka.

– Tärkeä puoli Monacossa on valvonta, järjestys ja siisteys. Ja se, että lapset otetaan huomioon ja mukaan joka puolella. Olisi aivan toisenlaista asua vaikkapa Pariisissa tai Lontoossa. Monacossa vai tallustaa kauppaan lapsen kanssa kaikessa rauhassa, Erja vahvistaa.

– Lapsen elämä muuttuu kauhean sidotuksi, jos siihen tulee kovasti valvontaa. Lapsi vaistoaa, jos ollaan koko ajan varuillaan ja epäilemässä muita ihmisiä. Monacossa ei ole mitään häiritseviä tekijöitä.

Paparazzitkin on periaatteessa eliminoitu. Ruhtinaskunnassa ei saa kuvata ilman virallisia lupia eikä puskissa lymyillä. Ei ainakaan palatsinaukion laidalla, jossa Häkkisten koti sijaitsee.

Näkyykö tuoreen ruhtinas Albertin kädenjälki lilliputtivaltion menossa?

– Suuria muutoksia ei ole tullut, ja tuskin hän niihin tarvetta tunteekaan. Vain pientä kasvojenkohotusta on näkynyt. Monacolaiset rakastivat ruhtinas Rainieria ja ovat valmiita suhtautumaan Albertiin samalla tavalla. He uskovat hänen jatkavan isänsä linjoilla, Erja arvioi.

Syysmyrskyt hyökkäsivät Häkkisten mäellä sijaitsevan talon kimppuun.

– Palatsinaukiolle satoi lunta, rakeita ja vettä. Asumme ylimmässä kerroksessa, ja myrsky tiputti kattotiiliä ja vesi tulvi sisään. Satuin itse olemaan matkoilla, kun Mika soitti, että mitä nyt tehdään, vesi syöksyy sisään. Sanoin, että soita palokunnalle! Mika soitti, palokunta tuli ja poliisit ja naapurit apuun. Kaikki auttoivat kantamaan tavaroita pois veden alta. Oli aika kamalan näköistä, kun vesi tippui lampuista ja sähkölaitteista! Kotoa ei sentään tarvinnut muuttaa pois.

Häkkiset ostivat muutama vuosi sitten huonokuntoisen linnan Ranskan puolelta, tunnin ajomatkan päästä. Sen neljässä kerroksessa sijaitsevat noin 800 asuinneliötä on korjattu, ja parin sadan neliön vierastaloa, pihaa ja puutarhaa on remontoitu.

– Remontti on loppusuoralla, linna on jo asumiskunnossa! Siksikin minulle jää nyt enemmän aikaa. Totta kai tehtävää riittää vielä vuosiksi, Erja arvioi.

Mikan B-suunnitelma
Hämeenlinnan torille rakennetulla lavalla Häkkisen Mika arvioi rennosti tulevaa rallimenestystään. Sijaluvuksi tuli lopulta 52. Mika Salo pisti paremmaksi: 26. sija.

Lavalla Häkkinen kertoo Hugon ajaneen mikroautoilla. Ajaminen on kuulemma aika hyvin halussa, mutta mitään ei tuputeta. Poika saa valita itse. Isä yhtyy haastattelijan arvioon, että siinä saattaa olla kova jätkä tulossa.

Formulaykkösten kisakuskina kiitää tällä kaudella toisen monacolaisen F1-maailmanmestarin poika, Keke Rosbergin poika Nico.

Rallin starttihässäkän keskellä on kysyttävä Häkkiseltä, millä mielellä hän katselee Nico Rosbergin tuloa ja menestystä.

– Siitä tulee mielenkiintoista. Riippuu aika paljon siitä, miten Williamsin auto toimii. Tykkään Nicosta hirveästi; hän on tosi sympaattinen ja älykäs kundi. Toivon kaikkea parasta, Mika Häkkinen vastaa.

Näetkö hänessä tavallaan oman Hugosi?

– Sanotaan näin: en ole antanut itseni uskaltaa ajatella sellaista vielä. Katsotaan, millainen pojasta tulee, Mika vastaa kunnolla mietittyään.

F1-kisoissa hän aikoo hurrata kaikille suomalaisille ja puolisuomalaisille.

– Voimakkaimmin kyllä Räikkösen Kimille. Tunnen hänet aika hyvin, meillä on ollut tosi hauskaa yhdessä. Kimi on loistava kuski ja loistava ihminen, täynnä hyviä ja positiivisia ajatuksia – sydämellinen jätkä. Harmittaa, miten sitä mollataan ja haukutaan koko ajan, Häkkinen tuhahtaa.

Suomesta Häkkinen matkaa testaamaan DTM-autoaan Barcelonaan. Saksalaisten suuresti rakastama sarja oli kaatua, kun Opelin vetäytymisen jälkeen Audi uhkaili samaa, eikä Mercedes-Benz olisi tietenkään yksinään jatkanut. Päätös Audin jatkamisesta tuli loppusuoralla.

– Ajattelin, että asiaa on turha murehtia, vaikka olisi ollut tosi sääli, jos sarja olisi päättynyt.

– Loppupeleissä olen harkinnut sitä, että kun tämä ajohomma jonain päivänä päättyy, tulen keskittymään manageroimiseen, nuorten kuljettajien tsiikaamiseen ja auttamiseen. Sen olisin voinut käynnistää välittömästi. Meillä on konsepti olemassa, toimistot ja organisaatio. Sen kun hyppää kärryyn vain, Häkkinen kertoo.

Isän ylpeä katse
Tänä vuonna Erja aikoo kiertää kisoja enemmän kuin viime kaudella. Silloin oli ensin raskaus loppusuoralla ja sitten pikku-Aina olemassa. DTM-kisat ovat varsin leppoisia F1-kuriin verrattuna. Yleisö pyörii autojen lomassa, kuskien lapsille on lastentarha hoitajineen ja kaikkineen meno on hyvin perhekeskeistä ja rentoa.

Myös Erja on tuntenut Nico Rosbergin naperosta asti.

– Nico on ystävä, ihanasti käyttäytyvä, kohtelias ja todella fiksu nuorimies. Olen nähnyt hänet palosammuttimen kokoisesta ajamassa mikroautoa. Jo silloin näkyi, että se on pojalla verissä. En usko, että asiaan olisi kauheasti vaikuttanut se, sanoiko Keke ei tai joo. Mutta sehän auttaa, että isä on innostunut viemään poikaa harrastukseen.

Näetkö Hugon tien samansuuntaisena?

– Näistä me olemme puhuneet paljon. Tiedän, että Mikaa kutkuttaa tämä ajatus, kun se katsoo Hugoa mikroauton ratissa. Näen sen tietyn ylpeyden isän silmissä, että vau, ja kun muut vielä sanovat, että poika ajaa oikeasti tosi hyvin. Se katse on hienoa nähdä. Mutta minusta tuntuu, että Mikalla on onneksi sellainen jalat maassa -asenne, ettei Hugoa ohjailla mihinkään.

– Päinvastoin tarjotaan monenlaisia vaihtoehtoja. Olen laittanut Hugon hiihtokouluun, luisteleminen aloitettiin tänä talvena ja poika käy jalkapallokoulua. Tosin viikko sitten poika ilmoitti, ettei enää halua mennä sinne, koska siellä tulee likaiseksi. Minusta se oli hauska kommentti, johon sanoin, että muta lähtee pesemällä.

Erja arvioi Hugon urheilullisesti lahjakkaaksi: koordinaatiokyky on hyvä. Poika pelaa 120-senttisenä biljardiakin niin hyvin, ettei äiti enää kehtaa pelata tämän kanssa, kun muita on paikalla, koska häviää!

1146250787]

Beliebter als jedes Boxenluder

Erja Häkkinen, Frau des Ex-Weltmeisters und derzeit in Babypause, widerlegt das Bild der Formel-1-Begleiterinnen - Sogar Mechaniker respektieren die Finnin

Melbourne - Traumreisen, Jetset, Luxus im Überfluss - diese Attribute verbindet man landläufig mit den Begleitern der Formel-1-Szene. Weit gefehlt: Das Leben mit einem Grand-Prix-Star bedeutet in erster Linie: Warten. Für Erja Häkkinen bedeutet das erste Rennen in Australien dabei obendrein eine Premiere, der sie mit gemischten Gefühlen entgegensieht: "Ich war in den letzten drei Jahre jedes Mal beim Saisonstart mit dabei. Diesmal bleibe ich zu Hause in Monte Carlo. Wegen Hugo."Hugo, das ist ihr Sohn, Häkkinen Junior, der am Melbourne-Wochenende gerade drei Monate alt wird. "Mika ist es gewohnt, dass ich bei ihm bin. Ich bin gespannt, wie es für mich ohne ihn und für ihn ohne mich sein wird", sagt Erja nun. "Die Telefonrechnung wird bestimmt heftig." Ob sie Angst hat? "Normalerweise nicht. Wenn ich dabei bin, habe ich kein Problem. Aus der Distanz als Fernsehzuschauerin allerdings ist das etwas anderes. Man will halt ständig auf dem Laufenden sein."Erja Häkkinen, die ihrer Ausstrahlung wegen auch "The Face" genannt wird, passt eigentlich gar nicht ins Bild, das die Öffentlichkeit von den Fahrerfrauen hat. Erstens ist sie 39 Jahre alt und zweitens beileibe kein Anhängsel. Die Finnin steht in der Tat mit beiden Beinen im Leben. Und man wird auch das Gefühl nicht los, dass sie Mika fest im Griff hat. Sie ist in ihrer Heimat selbst Fernsehstar, der sich mit einfühlsamen Reportagen über berühmte Landsleute einen Namen gemacht hat. Im Übrigen wird Erja Häkkinen im McLaren-Mercedes-Team nicht nur respektiert - sie ist, was in der Rolle, die sie spielt, eher ungewöhnlich ist, sogar beliebt. Damit bildet sie eine Ausnahme unter den Fahrerfrauen. Ihre Meinung zählt im kurzlebigen Glitzerzirkus.Der zweifache Weltmeister Mika Häkkinen hat an der Seite Erjas jedenfalls sein Glück gefunden. Und er macht absolut kein Geheimnis draus - jedem, der es hören will oder auch nicht, versichert er, dass sie "die Frau meines Lebens" sei, dass er sich verändert habe, "seit ich sie kenne". Natürlich habe er immer alles versucht, damit sie ihn zu den Rennen begleitet. "Erja ist ja selbst sehr aktiv. Aber wäre sie nicht mit dabei gewesen, hätten wir ein Problem gehabt: Ich wäre nach Hause gekommen, sie wäre zur Arbeit gefahren - da hätten wir uns ja nie gesehen."Häkkinen indes wirkt selbstbewusster denn je. Und er kennt nur ein berufliches Ziel: Er will den Weltmeistertitel zurück, koste es, was es wolle. Bei allem Druck, der im Duell mit seinem Nachfolger als Formel-1-Champion, Michael Schumacher, auf ihn zukommt, wirkt er aber locker und überhaupt nicht verkrampft. "Seit er von meiner Schwangerschaft wusste", erklärt Erja nun, "ist er noch ausgeglichener und ruhiger geworden." Und ihr Mann bestätigt: "Ich genieße mein Leben durch die Werte, die mir wichtig erscheinen. Und die liegen bei mir nun mal nicht in materiellen Dingen, sondern im zwischenmenschlichen Bereich." Die neue Entspanntheit sei eingetreten, "seit ich Vater wurde". Und dann folgt eine Liebeserklärung an Erja: "Ich habe das Glück, mit einer Frau verheiratet zu sein, von der man normalerweise nur träumen kann." So werde er auch den Tag seiner Hochzeit nie mehr vergessen". Der bedeute ihm mehr als alle Siege und Titel. "Und eines ist doch klar: Jeder verändert sich, wenn er die Frau seines Lebens kennen lernt."
In Imola, Mitte April, will Erja Häkkinen zum Auftakt der Europasaison wieder vor Ort an der Rennstrecke Daumen drücken. Dann hat die Formel 1 ihre First Lady wieder, dann kehrt für die Häkkinens auch wieder der Rennalltag ein: Gemeinsame Anreise am Donnerstag, einchecken im Hotel, dann ab in die Boxengasse. Dort beginnt für Erja dann wieder das Warten.

http://img206.imageshack.us/img206/2660/f1ladiesforumdekif1ladies2zy7.jpg